Etsi

JÄRKEVÄÄ HULLUUTTA

INTUITION JA JÄRJEN VÄLINEN YHTEISTYÖ ON SITÄ, ETTÄ JÄRKI PANEE TÄYTÄNTÖÖN SEN MINKÄ INTUITIO ON AAVISTANUT

Intuitio on sen tietämistä mitä ei voi tietää. Joskus jopa sen tietämistä mitä ei uskalla tietää. Intuitiivinen ihminen aavistaa jotain mutta ei välttämättä tiedä mitä hän aavistaa. Intuitio ylittää lineaarisen ja loogisen ajattelun rajat. Siksi ihminen, joka samastuu järkeensä ja pitää sitä ylimpänä auktoriteettinaan, ei arvosta intuitiota vaan pitää sitä jopa hölynpölynä. Ainoa sisäinen elämä, jonka hän tunnistaa ja tunnustaa ihmisellä on ruoansulatus. Muu on kuvittelua ja roskaa.

Mutta intuitio on kuin onkin tietämistä ja itse asiassa korkeampaa tietämistä kuin mitä järjellä ja loogisella ajattelulla voidaan saavuttaa. Intuitiivinen tieto on järjen yläpuolella mutta ei silti tee järkeä turhaksi tai vähempiarvoiseksi. Sillä vain on eri tehtävä kuin intuitiolla.

Onko sitten niin, että voidakseen kuunnella intuition ääntä on oltava järjetön? Eikö järkevä voikaan olla intuitiivinen? Kyllä voi. Ei intuitiivisuus tarkoita järjettömäksi tulemista mutta se tarkoittaa, että järkeä ei enää pidä ylimpänä tiedonlähteenään. Toisin sanoen ihminen on nöyrtynyt ja nöyrtyessään hän on oppinut suhtautumaan järkeen nöyryydestä käsin. Hän ymmärtää järjen rajallisuuden ja rajoittuneisuuden mutta ei silti halveksi sitä, kuten järkeensä samastunut saattaa halveksua intuitiota. Kun järki nöyrtyy, se muuttuu viisaudeksi. Viisaudelle on ominaista omien tietämisen rajojen hyväksyminen ja tiedostaminen. Ei järki mitätöidy siksi että se on rajoittunut, se vain löytää oman paikkansa.

Intuitiivinen tietäminen on tietämistä korkeammalla aaltopituudella. Se on näkemistä sinne, minne ei tavallinen silmä voi nähdä. Siksi intuitiivisen tiedon arvostaminen edellyttää herkkyyttä, valppautta ja uskoa. Ja ennen kaikkea läsnäoloa sillä vasta siinä syntyy valppaus, joka tekee mahdolliseksi kuulla intuition heikkoja signaaleja ja aavistuksia. Intuition ilmoitukset ovat parhaimmillaan vain aavistuksia, hentoja hahmoja sumussa. Siksi ihminen, joka ei ole läsnäolon tilassa, ei kiinnitä niihin huomiota vaan ohittaa ne. Hän ei siis ole valpas eikä riittävän herkkä. Mutta kun tämän korkeamman tiedon alkaa rekisteröidä, pitää samalla alkaa suhtautua siihen vakavasti. Tähän tarvitaan uskoa. Siksi usko ja intuitiivinen tietäminen ovatkin sukua toisilleen. Usko merkitsee intuitiivisen tiedon vakavasti ottamista, niin vakavasti että alkaa pohtia miten hiljaiset aavistukset voisi toteuttaa käytännössä? Miten elämänsä voisi singota aavistuksiensa suuntaan ja alkaa muuttaa teoiksi sen mihin tuskin itsekään vielä uskoo? Tulevaisuus on läsnä jo nyt pieninä hentoina ituina tai alkioina, jotka intuitio rekisteröi ja haluaa toteuttaa. Unelmat ja haaveet ovat tällaisia hentoja aavistuksia, joissa on asioita, jotka tahtoisivat tapahtua.

Kun intuitio on aavistanut tällaisen alkion, aavistus jää pelkäksi alkioksi, ellei sitä ala muuttaa teoiksi. Niinpä intuitio kääntyy järjen puoleen ja pyytää siltä apua. Miten tämä tai tuo unelma voisi alkaa toteutua, mikä olisi ensimmäinen askel, joka nyt tulisi ottaa, jotta uusi tulevaisuus voisi lähteä syntymään? Järjen tehtävä on toteuttaa se minkä sielu on aavistanut ja tällä tavalla tuoda taivas maan päälle. Intuitio aavistaa taivaan ja järki alkaa pohtia miten taivas haetaan alas. Tätä on järjen ja intuition välinen yhteistyö. Intuitio ei jää taivaisiin leijumaan tai uneksimaan vaan kääntyy nöyrästi järjen puoleen, koska ymmärtää tarvitsevansa sitä. Järki taas ei torpedoi intuitiivista tietoa vain siksi, ettei se sitä ymmärrä. Se kuuntelee nöyrästi ja alkaa palvella intuitiota vodakseen yhdessä sen kanssa luoda sen minkä intuitio on aavistanut. Tässä tarvitaan siis nöyryyttä sekä intuitiolta että järjeltä.

Tavallaan intuitiivisen ihmisen on uskallettava olla hiukan järjetön ja hullu. Häneltä vaaditaan pyhää hulluutta ja uskaliasta heittäytymistä sumuun, sinne missä ei näy vielä mitään ääriviivoja, eikä mistään ole takeita. Mennään pelkän aavistuksen varassa mutta silti mennään. Siksi tarvitaan hulluutta.

Eräs hulluuden muoto on rohkeus. Jos intuitio on sen tietämistä mitä ei voi tietää, rohkeus on se tekemistä mitä ei voi tehdä. Intuitio on mahdottomuus ja niin on rohkeuskin. Kumpaakaan ei voi järjellä perustella mutta kumpaakin tarvitaan, jos aiotaan oikeasti luoda jotain uutta eikä vain lisää menneisyyttä. Intuitiivinen aavistus, riittävä hulluus, usko ja siitä seuraava rohkeus ovat sellaisen ihmisen ominaisuuksia, josta käytetään sanaa luovuus.


2 katselukertaa