ÄLÄ TAVOITTELE MENESTYSTÄ. TEE SEN SIJAAN SE MITÄ TEET TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄ JA SUURELLA INTOHIMOLLA. JOS SITTEN MENESTYT, EI SEKÄÄN HAITTAA.
Kaikkein arvokkaimmat asiat tehdään sydämellä. Kun jokin asia on tehty sydämellä, se alkaa väreillä. Se vetää ihmisiä puoleensa koska he tunnistavat siinä sydämen jäljen. Älä ylipäänsä tee mitään, anna pikemminkin asioiden tapahtua kauttasi. Katso miten sinussa luodaan uutta ja ihmeellistä. Tämä tapahtuu, kun elät läsnäolon ihmeessä. Kun nimittäin olet läsnä tässä hetkessä, olet paikassa, joka avautuu ylöspäin. Sieltä- ylhäältä- tulee kaikki se mitä tarvitset tähän hetkeen.
Ensimmäinen edellytys päästä läsnäolon tilaan on rohkeus menettää kontrolli. Kontrolli nimittäin paljastaa, että teet asioita pelosta käsin. Pelosta käsin tehdyt asiat eivät väreile. Ne ovat kuolleita jo synnyttyään eivätkä ne jää elämään. Menestyksen tavoittelu paljastaa egon läsnäolon. Ego on enemmän huolissaan itsestään ja siitä minkälaisen vaikutelman se antaa kuin asiasta, jota se on tekemässä. Ego syntyy pelosta ja pelko turvattomuuden kokemisesta. Turvattomuuden kokemus puolestaan syntyy sinne, missä ei ole rakkautta. Siksi egoon samastunut ihminen ei elä läsnäolon tilassa ja tekee sen vuoksi sen minkä tekee kontrollista käsin.
Kun elät rakkaudessa, elät läsnäolon ihmeellisessä tilassa. Silloin voima virtaa sinussa ja sinä teet asioita vaikket itse mitään teekään. Sinussa tehdään. Sinussa opetetaan, sinussa soitetaan urkuja, sinussa luodaan lunta, johdetaan ja markkinoidaan. Kun olet läsnä siinä mitä teet, et tee kiireessä mitään. Kiire ei ole sitä, että on paljon tekemistä. Kiire on sitä, ettei ole läsnä siinä mitä tekee. Silloin sinulla voi olla kiire, vaikka teet vähän. Kiirekin paljastaa egon läsnäolon, sillä ego ei ole koskaan läsnä tässä hetkessä. Ego on aina jossain muualla, joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Todellinen minä, vastakohtana egolle, sitä vastoin on aina läsnä tässä hetkessä. Silloin se mitä teet saa sävynsä siitä mitä olet. Persoonasi värittää kaikkea mitä teet ja silloin se mitä teet on aina jotain uutta. Tätä on luovuus ja tätä on innovatiivisuus. Teet silloin vähemmän mutta saat enemmän aikaan, koska et keskity vaikutuksen tekemiseen vaan siihen, mitä olet tekemässä. Silloin tekemiseen tulee palvelu. Palvelet muita sillä mitä teet sen sijaan, että palvelisit sillä itseäsi ja egoasi.
Ego tappaa luovuuden ja intohimon. Ego tappaa sydämellä tekemisen juuri siksi, että sen tekeminen nousee kontrollista. Niinpä tee se mitä teet sydämellä ja intohimolla, niin teet kaiken rakkaudella ja rakkaudesta ohjautuen. On varsin todennäköistä, että tällaisesta tekemisetä syntyy myös menestystä. Mutta menestys on nyt sivutuote, ei päämäärä. Ihminen, joka ei enää samastu egoonsa, myös kykenee kantamaan menestyksen, sillä hän ei rakenna sillä ihmisarvoaan. Hänen ei tarvitse, koska hänellä jo on se. Ihmisarvo perustuu siihen kuka hän on eikä siihen, mitä hän tekee tai saavuttaa. Siksi hänen tekemisensä on levollista ja vapautunutta.
Jos tällainen ihminen on johtamistehtävissä, hän johtaa sillä mitä hän on, eikä sillä mitä hän yrittää olla. Siksi hän kylvää ympärilleen sitä samaa levollisuutta, joka hänessä itsessään on. Tämä levollisuus resonoi muiden levollisuudessa kutsuen sen esiin. Näin levollisuus leviää ja muuttuu osaksi organisaatiokulttuuria. Levollisessa läsnäolossa olevan ihmisen lähellä on helppo olla, koska siinä saa vapaasti olla oma itsensä. Läsnä oleva johtaminen auttaa siksi ihmisiä vapautumaan olemaan oma itsensä. Tämän saa aikaan rakkaus, joka on läsnä levollisessa ihmisessä.